Se on loppu nyt.........

No nyt sitten alkoi meidän tarhan väellä ansaittu vuosiloma, niin kuin varmaan monessa muussakin tarhassa.

Eilinen päivä meni kyllä hieman kärvistellessä kotosalla kun oli karstetta hangen pinnassa, edellisenä päivänä hieman jopa sateli vettä ja aamuyöstä napsahti pakkasta -10 asteen seutuville, joten metsään meno haaveet jouduimme eilen unohtamaan. vaan iltapäivästä keli lämpeni ja illalla hieman taas vettä tiputteli ja koko yön oli pitänyt suojan puolella. Aamulla tulikin noustua hyvissä ajoin ja hiihdettyä tarkastus lenkki metsässä. Hanki oli pehmennyt kohtalaisen hyvin, vain kuusikon pohjilla oli vielä  kovaa kerrosta vaan se oli pakkautunut niin tiiviiksi jotta koira pystyi  kulkemaan uppoamatta siinä. joten päätimme vielä kokeilla lyhykäisen vedon hyvästiksi jäniksille.  Vaan kumpika koirista saisi vielä metsään mennä siinä joutui tekemään tiukkaa pohdintaa mieli olisi tehnyt laskea vielä nuorikko juoksemaan kun maanantaina oli loisto ajo vaan palkkio jäi vielä metsään, mutta toisaalta taas.....

No Sydäntä särkevää oli kuunnella itkua tarhasta kun päätin kumminkin laskea Hipun metsään osasihan hän kumminkin sovittaa paljon paremmin ajovauhtiaan, kun Nelli vielä painaa täysillä nuoruuden innolla. Ja siinä vauhdissa kun niitä vaurioita tulee paljon helpommin kuin maltillisella menolla, kun olihan keli kumminkin siinä rajamailla että laskisinko kaveria enää ollenkaan juoksemaan.

 Vaan Hyvin Hippu vielä otti lomalle lähtö ajon, n. 40 min etsimisen jälkeen ajo läksi kulkemaan, ja kertaalleen jänis ystävälleni näyttäytyikin vuan kaukana ol joten juoksu jatkui. Kolmen tunnin ajon jälkeen Hippu sitten otettiin kiinni. Hippu oli itse kyllä sitä mieltä että vielä olisi voitu jatkaa, vuan kaiken varalta kun käpälät ja muutenkin kaikki oli vielä ok niin päivä päätettiin lyhyeen tällä kertaa, ja jääpähän kavereilla vielä ensi syksylle intoa juoksuttaa pitkäkorvia pitkin Karjalan metsiä.

                   

          Vaan oikein hyvää vuosilomaa kaikille koiruuksille ! 
                              Toivoo Pupu-Poimurit

                              Hippu  &  Nelli


p.s. näin joutoaikoina toimimme sivutoimisesti perheemme kissojen boduguardeina :)

Viimeisiä viedään

Niin se vaan rupeaa tämäkin kausi pikku-hiljaa olemaan lopuillaan ja koiruudetkin pääsivät vielä metsään työmailleen kun juoksut menivät sopivasti ohi. Tämä kauden loppu pitää isännän ja koirat kiireisinä kun vielä nautiskelemme hienoista ajoista, niin ei ole oikein kerennyt koneenkaan ääreen istuuntua, mutta nyt näin lepopäivän aikana jotain pientä päivitystä.

Sunnuntaina Hippu-Lady päästeli varmalla otteella pupuja liikenteeseen, meillähän oli päivän tarkoituksena koettaa poistaa rusakoita alueeltamme ja passimiehiä oli sitä myöten paikalle kutsuttu. Koira tietenkin vietiin paikalle missä rusakot liikuskelivat ja yleensä pitivät päivämakuutaan (totta kai lupa oli kysytty naapureilta että saiko koiran laskea tallin kulmalta irti) Hippu vaan itse oli sitä mieltä että hän on jäniskoira ja jokainen ajettava oli sitten metsäjänis. Jostain syystä ei ne rusakon jäljet todellakaan sinä päivän olleet herkullisen tuoksuiset ja alueellamme kun jäniskanta on todella vahva niin kyllä sitten niitä valkotakkisia samasta puskasta tuntui löytyvän kummallekkin erälle vaikka Hippu rusakon jäljille laskettiinkin.

Jänikset kun tuntuivat haluavan juosta tiheissä taimikoissa niin yksi jänis tuli päivän saldoksi, mutta sai toinen irroitella hienosti näin kauden lopuksi ja ei se toinenkaan jänö helpolla päässyt siihen malliin käskyjä takana jaeltiin, lopulta sitten kävin katkaisemassa toisten leikin vaikka Hipulla virtaa vielä olisikin riittänyt ja valoisaakin oli vielä.

Eilen oli taasen Nelli-neidon vuoro näyttää kykynsä. Tapansa mukaan pientä herättelyä hakiessa, vaan suhteellisen nopeasti jänö oli liikkeellä ja sitten kyllä oli homma selvä. Vaikka jänistä emme koko päivän aikana päässeet näkemään, niin saimme kyllä kuulla vallan loistavaa ajoa n. 7 tuntia. Piiruakaan ei nuorikko jänölle periksi antanut ja vaikka jänö juoksi aivan miten sattui kun lumi tippui puista koko ajan niin jäljestä ei tiputtu. Lopulta sitten otin Nellin kiinni täydestä ajosta ja nuori neiti kyllä minulle protestoi sitä päätöstä, jälki siinä kuonon edessä ja ei enää anneta jatkaa. No rajansa kaikella lystillä, ei sitä pidä aivan äärirajoille toisia viedä vaikka menohaluja kuinka olisikin.
Sen verta Nellin kanssa sovimme että ensi syksynä aloitamme kilpailu toiminnan, kun kerta noin hyvin rupeaa ajotaitoja olemaan.

Ja päivän päätteksi  Nelli osoitti tyytyväisyyttään ottamalla nokoset siinä isännän massun päällä, kun oli ensin pessyt minulta naaman. Ja eipä sitä voi itselleen parempia kavereita toivoakkaan, kuin nämä karvaiset-kamut, koskaan eivät ole pahaa sanaa sanoneet vaikka haukuttu onkin. :D

Dekkari sarja luonnossa

Tuossa eräänä aamuna kun olin menossa kauppaan, niin silmiini pisti oudot jäljet pihapellolla. Ne jäi hieman mietityttämään ja kotiin tultuani läksinkin tarkistamaan tilannetta.

Tieltä läksi ensin rusakon jäljet pellolle ja keskellä peltoa näytti olevan kuoppa.Hiihdin hiljakseen kohti jälkien päätepistettä, pienen jännityksen vallitessa ja kamera laukaisu valmiina jos sieltä sattuisikin pomppaan pitkä-korva liikkeelle. Vaan mitään ei tapahtunut, sillä kuopalle tuli toiset jäljet ja pelkästään ne jatkui sieltä pois.
Oli tuo toinen kulkija jotain touhunnut siinä, jäljistä päätellen saalis ja saalistaja oli kohdannut siinä vaan kuka ja mitä oli tapahtunut?

Se oli selvää että rusakko oli päätynyt jonkun evääksi, sillä kuopasta löytyi vain kasa karvoja ja pätkä selkärankaa. paikalle näytti tulevan ketun jäljet, olisiko kettu saanut napattua rusakon siinä aukealla, vaan kun kuoppaan oli kaivettu mikä olisi kielinyt siitä että rusakko olisi jo aikaisemmin saalistettu tai kuollut itsestään ja peittynyt lumeen jonka takia siinä olis tarvinnut suorittaa kaivuu operaatiota.

 Vaan kun lunta ei ollut satanut moneen päivään ja rusakonkin jäljetkin oli vain edellis öiset niin ei se puoltanut sitä teoriaa ja hangelta ei löytynyt siipienkään jälkiä joten luultavasti mikään petolintukaan ei ollut asialla.

Liekkö sitten rusakko aivan aamuvarhaisella ollut kaivaitunut jo päivä makuulle siihen pellolle ja päätynyt siinä jonkun evääksi.

Täyttä varuutta ei tapahtuneeseen pysty sanomaan. Vaan on se siltikkin mukaavaa seurailla sitä luonnon omaan elämän kiertokulkua, sillä niistäkin aina oppii jotain uutta, ja ehken sitä siksikin nauttii luonnossa olosta kun elämä siellä on aina yllätyksiä täynnä.

Jälleen jäniksiä

Niin se päivä vihdoin koitti jotta koiruudet pääsi jälleen töihin muutaman viikon sairasloman jälkeen.
Lauantai aamuna oli ensin juniorin vuoro päästä ulkoilemaan, keli suosi matkaajija pieni pakkanen ja ei karstetta maastossa. Ja vaikka lunta alkaakin olla jo ihan kiitettävästi, niin lumisempiakin talvia on koettu.
Pennullehan tämä on vielä suhteellisen uutta ja ihmeellistä, sillä ensimmäinen talvi meni lähes kokonaan jäähyllä yli-innokkuuden takia. Nytten sitten on metsää katseltu enempi vaihtelevalla menestyksellä.

Niin ja vasta nyt oli toisella oikeastaan ensimmäinen oikein kunnollinen "tyttöjen sairasloma" ja tämä pisti toisen hormooni toiminnan aivan sekaisin ja eipä tästä syystä vielä töistä oikein viikonloppuna tullut mitään, mutta kuntoilua tuli kumminkin hyvä niin. Ja kyllähän tässä vielä keretään toisenkin kerran ennen kesä lomaa käydä Jänöjä moikkaamassa.

Vanhemmalle neidolle lauantai aamu oli koettelemusten aamu, kun huomasi että junnu lähtee isännän kanssa metsään. Oli kuulemma valittanut ja järsinyt tarhan verkkoa koittaen päästä ulos vapauteen, vaan aikansa purettuaan kiukkuaan oli hän sitten mennyt koppiin murjottamaan.

No illalla olo oli hieman pirteämpi kun pääsi sisälle ja luvattiin että aamulla olisi hänen vuoronsa.
Kun pyhä-aamu koitti ei Hippu päästänyt minua silmistä hetkeksikään, vaan tarkaan seurasi aamutoimiani.

Voi sitä riemua kun hihna viimein löysättiin kotipellon kulmalla, heti jäljille ja tarkastus vakio maakuupaikolta. "Ei täällä ! mennäämpä sitten jokivarteen" vilkaisu tutkaan ilmaisi Hipun jo rengastavan yö kenttää ja muutaman minuutin perästä kimakka haukku raikuikin kuusikossa.

Menohan ei tietenkään ole tähän aikaan vuodesta vauhdikasta vaan eipä pidä ajettavakaan kiirettä. Ja hyvinhän hippu Jänöä juoksutti hieman toista tuntia kunnes pitkä korva tuli näkösälle tiheän kuusikon laidalle.....

Sillä kertaa ei sitten toista erää otettu pidettiin sellainen lyhyt kuntoutus ja mielen virkistys reissu, Ja tyytyväisenä Hippu palkionsa jänöstä lunasti.

Ja aamulenkin jälkeen on mukava ottaa sohvalla pienet nokoset.......

...... Ja tietenkin unilelu pitää olla rodun mukainen :)

Haaste

Tässä nyt sitten tulisi vastausta Tuulan haasteeseen........

...... Maanantaina oli lihapulla-kastike ja spagetti

Tiistaina oli Hernekeitto (olihan se laskiaistiistai)

Keskiviikko oli Tortilla päivä

Torstaina oli taasen Peruna-velliä

Perjantaina herkuttelimme Savu-made keitolla (hieman huono kuva, kun tuli kuvattua kännykällä)

Lauantaina ihastutimme lapsia kaalikääryleillä

Ja Sunnuntaina oli sitten Karjalanpaistia juureksilla höystettynä

Metsä retki

Ajureidemme viettäessä vapaata tarhassa, johtuen "tyttöjen jutuista"  vietimme sitten tyttäreni kanssa vapaapäivää riistanhoidon merkeissä. Aamusella autoon pakattiin kaikkea tarpeellista ja päätimme ottaa meidän saksalais-neidin mukaan, hän olikin aivan ihmeissään ei meinannnut millään ymmärtää todeksi että hänet otetaan metsään mukaan......

........... "mutta enhän minä yleensä, ootko tosissas, siis minäkö oikeesti ?"     tuntui toinen ajattelevan.

 Reissumme kohdistui sillä kertaa synnyinkotini maastoon joten hiihtoa oli edessä useampi kilometri ja matkalla tajusin että pulkka jäi kotiin,  en sitten viitsinyt enää kääntyä takaisinkaan,  ajattelin että eihän minun tarvitse kuitenkaan heinäpaalia viedä kuin vain yhteen suuntaan. Rannassa sitten sidoinkin paalin reppuun kiinni, kantamukset niskaan ja menoksi.

Siellä se koti siintää toisella puolella ! Eipä ole tällä kertaa ajettukkaan kelkalla yli jälki on tehtävä itse. Minä edellä ja tyttö perässä jotta toisen on helpompi hiihtää kun on valmis jälki.

Ja viimein kotirannassa. Lapsuus muistoja tulvi mieleen, ja sitä hiljaa mielessä ajatteli "voi jos olisi mahdollista täällä vielä asua"......

             .......... Vaan hiihdetäämpä metsään ja ruvetaan töihin.

........Heinää ripoteltiin useampaan kohti metsään

...... Ja totta kai haapa kuuluu olennaisena osana Jänisten ruokavaliota.

Urakan päätyttyä oli sitten vuorossa päivän "koho kohta" Evästauko. mukana oli lämmintä herukkamehua, suklaa tytölle ja tietenkin tulet pitää laittaa ja paistaa makarat, niin kiire ei saa olla jottei kerettäisi nauttia päivästä nuotion lämpöisessä loimussa, ja sai toinen sitten myös kuivatella haskojaan jotka oli hieman kastunut työn tohinassa. Sillä olihan tytärkin uutterasti heilutellut kirvestä haavan kylkeen ja ripotellut heiniä metsään.

.... . Viiltojen tekotarkkaa on työtä, ja olihan käytössä ikioma puukko joka löytyi joululahjapaketista.

...... Ja sitten odotellaan kypsymistä.

Eiväiden jälkeen voikin sitten kotimatka alkaa. Ja pakko on tunnustaa, vaikka metsässä olikin pitänyt keulaa....

                              ..... Niin kun järvenjäälle päästiin ja edessä oli valmis latu, kyllä tyttö pisti marssi järjestyksen uusiksi. neiti sivakoi semmoista vauhtia etten perässä pysynyt.  Hyvähän se on jotta iskällä välillä syke nousee ja hiki irtoaa. No onneksi sentäs välillä iskää odotettiin jotten ihan vallan läkähtynyt. Autolla hän sitten tuumaili, että "Iskä en mie ees vielä hiihtänyt minun normaalia vauhtia" Ja eipä edes tyttö näyttänyt yhtään vasyneeltä tai hengästyneeltä.

Vaan mukava oli viettää päivää luonnon helmassa ja näytti reissusta nauttivan meidän saksalais-neitommekin.

Sain -N- :tä  Birch Hill´s Farm blogissa tämmöisen tunnustuksen. Kiitos siitä :)



Tunnustuksen sääntöihin kuuluu.....

1. Kiittää tunnustuksen antajaa ja linkittää bloggaaja, joka tunnustuksen antoi.
2. Valita 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia joille tunnustuksen haluaa antaa ja kertoa se jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivoa, että ihmiset joille tunnustuksen jättää jakavat sen eteenpäin.

Muistan tunnustuksella

- Pientä puuhailua (jos voi tunnustella takaisinkin päin )
- Tuulan turinat

ja kunhan kerkeän etsiä luettavaksi lisää blogeja. niin laitan sitten loput liikenteeseen :)

Jänisjahtia ja Arvovieraita

Joitakin viikkoja sitten eräs ystäväni kävi tiedustelemassa tulevan viikon ohjelmaani, todettuani, että vapaapäivänä aion suunnistaa koiren kanssa metsään. Sainkin sitten ehdotuksen uusista maastoista ja pienestä porukkajahdista. No mikäs siinä ! Samahan se missä koira pääsee metsään,  kerta alue on turvallinenkin niin mennään vaan. Lähtiessään kaveri vielä huikkasi paikalle tulevan joitakin "herroja".

Viimein maanantain vapaapäivä koitti, kimpsut ja kampsut oli pakattu autoon. Enää koira kyytiin ja lapset kouluun, niin ja vaimo töihin tietenkin. Sitten hakemaan kaveri kyytiin ja autonkeula kohti sen päivän metsästysmaastoja.

Saavuimme sovittuun aikaan mökinpihaan josta oli tarkoitus lähteä maastoon ja esittelyjen jälkeen saimmekin Hipun kanssa huomata olevamme keskellä "arvovieras" joukkoa. No herroja tosiaan Everstistä aina Amiraaliin asti, siinä sitten oli entistä sotilastarkkailijaa, erään puolustus alueemme entinen komentaja sotakoulun entistä opettajaa jne...

..... Ihan mukavia miehiä ja ihmisiä siinä missä itsekkin ja eikä Hippu asiasta ollut moksiskaan vaan toiminta oli ihan entisenlaista, jänis oli liikenteessä nopeasti siitä kun hihna oli löysätty.

Vaan jos oli iloa oli pientä murhettakin. Noin kolmen tunnin ajon jälkeen Hippu tulikin pois metsästä ja nähtyään minut kääntyikin ympäri ja palasi metsään toiminta näytti siltä että hän olisi etsinyt uutta ajettavaa.
Tätä olikin edeltänyt useamman minuutin paikallaan olo ja arvelinkin jäniksen menneen louheen ja läksinkin tutkan mukaan tarkistamaan paikkaa missä koira oli ollut paikallaan. Hippu tulikin perässä ja hetken päästä alkoikin kuulua haukahduksia ja kohta ajo taas jatkui sitä kesti ehken parikymmentä minuuttia ja metsästäs kuului valitusta taas pientä ajoa ja valitusta vilkaisu tutkaan osoitti koiran suunnistavan autolle läksinkin heti perään.

Hippu tulikin vastaan ja laitoinkin kuonon kohti autoa, vaikka  hän liikkuikin ihan ripeästi. Koira kyytiin ja rupesin tarkastamaan tassuja kaikki kunnossa. Vilkaisu mahan alle paljasti totuuden koiran käytökseen, muutama nisä oli hankautunut veresnahalle, vaikka karstetta ei pahasti ollutkaan, vaan pieni pakkanen ja lumi jota oli kumminkin sen verta että koira joutui jo menemään ns. uimalla olivat aiheuttaneet pieniä vaurioita.

Niimpä me sitten keskeytimme jahdin siltä päivää ja nyt sitten Hippu on viettänyt sairaslomaa.
Ja jos nisät paranevat hyvin ja kelit sallii niin koitamme vielä käydä maastossa tällä kaudella, vaan toistaiseksi ulkoilu täytyy harrastaa muuten lenkkeillen.

Riistaa Ruoaksi

Riista kuuluu perheessämme hyvin suurena osana keittiömme raaka-aineistoa. Lapsetkin pitävät riista-ruoista ja varsinkin nuoremman tyttäremme lempiriista jostain sattuneesta syystä on jänis.

Nuorimmainen onkin ollut innolla mukana metsästys- ja koiraharrastuksessa ja siinä sitten on opeteltu kaikkea mikä metsästykseen ja koiraharrastukseen liittyy. Riistan hoitoa, koirien koulutusta, kilpailua, metsästys ja erätaitoja jne... ja tietenkin riistaa kunnioittava saaliin oikea käsittely aina ruokapöytään asti.

Kuluneena kautena nuorimmainen onkin varsin kunnioitettavan ahkerasti kunnostautunut niin koe kuin metsätys reissuillakin. Sillä varsin harva 10 vuotias neito jaksaa olla ja kulkea metsissä ihan koko päivän ilman niri narinoita, kysellen, kuunnellen ja muutenkin ollen innoissaan mukana.

Ja tästä syystä hän saikin valita viimeisimmän riista-aterian, ja kun toive ruokaa kysyin, niin oli vastaus hyvin lyhyt ja ytimekäs ! "Jänisvartaita"  kuului vastaus.

Eipä ollut moinen tullut itsellä koskaan mieleen, joten eikun aivonystyrät liikenteeseen ja suunnittelemaan menu......

              ........ Ja tuloksena oli jänisvartaat A´la Pupu-poimurit


Ja mitäpä olisi ateria ilman jälkiruokaa joten bonuksena..........

                .......... Karpalo-jäädyke Pupu-poimurien tapaan.

Kehänkiertoa

Näin meillä tällä kertaa.......
                                           ...........Koirat kun on harrasteena niin välillä tulee kisattua sisätiloissakin.

             (valitettavasti kuva on hieman epätarkka kun tytär joutui ottamaan kännykällä aika kaukaa)

Kerkesimme tuossa eräänä viikonloppuna Hipun kanssa pyörähtämään näyttelykehässäkin, ihan vaan kokeilu mielessä.

Vaikka näyttelyyn lähtöämme varjosti pieni huoli oli päivämme silti mukava ja antoisa

 Olimme nimittäin kotosalla koittaneet Hipun kanssa hieman harjoitella pitkästä aikaa kehänkiertoa, edellisistä keikoista kun aikaa oli vierähtänyt n. 6 vuotta. Vaan Hippu oli asiasta kanssani erimieltä, harjoittelu kiekoilla hän teki ihan totaalisen stopin istahti maahan ja ilmeestä näki kuinka hän tuntui sanovan minulle että....

..... "hän ymmärtää sen kun välillä juoksemme jäniksen perässä ilman että sitä ammutaan, vaan tää kehän juoksu, et voi olla tosissasi !"

ja tämä sama toistui joka kerta kuin koitimme harjoitella , vaan periksi en voinut antaa ja niimpä lopetimme harjoittelun aina vasta kun oli juostu edes yksi kiekko hyvin. ja viimein muutamaa päivää ennen kisoja Hippu juoksi treenit hienosti ei temppuillut yhtään ja toivonkipinä iti sisällä "jospa se siitä sitten pyhänäkin toimisi."

Viimein koitti näyttelypäivä kamat autoon ja ajamaan kohti näyttelypaikkaa. kun olimme hoitaneet alku selvittelyt jäi meillä vielä aikaa tutustua itse näyttely paikkaan Hippu oli kuin itse tyyneys ei tippaakaan hermostuneisuutta tutkaili vaan ympäristöä innoissaan.

Sitten viimein koitti meidän ryhmämme vuoro ja kuuliaisesti Hippu sitten kumminkin juioksi rinnalla, vaikka hieman sitä pientä pilkettä neidin silmäkulmasta löytyi ja taisipa saada hieman yleisönkin hymähtelemään.

Hippu nimittäin otti ja istuuntui joka kerta kun pyshdyimme ja anova katse isännnän silmiin sitten lady temppu vähän tässä myös tarjoan tassua no niin eiköhän näillä "papalta" makupala heltiä.

                     ( tuossa näkyy se lady temppu :D )

Tämä ei onneksi yhtään huonontanut koiran sijoitusta, omassa luokassamme Hippu sai Eri:n ja kilpakehässä sijoitumme toiseksi ja luonteesta tuli ykkönen. Pääsy kisaamaan parhaan nartun tittelistä taisi tyrehtyä siihen kun Hippu on kovassa metsäkunnossa (tietenkin tähän aikaan vuodesta).

Vaan tyytyväisiä olemme päivän antiin ja luultavasti sitten kesällä vielä lähdemmekin kokeilemaan uudestaan onneame näyttelykehässä.